musta merkein suomenlapinkoiranarttu
syntynyt 01.12.2008
FIN62237/08, Joiku KoiraNetissä
isä BH Tie'rmes Boris SERT
emo Turnukan Outa EH
omistaja Juha (ja Aino) Vakkilainen
kasvattaja Ismo Siilahti
Kuva © Minna Rummukainen
Miksi suomenlapinkoira, ja miksi Joiku?
Koirahimo on minulla ollut koko ikäni, milloin vahvempana milloin lievempänä, yhdessä vaiheessa yritin olla 100% kissaihminen, mutta ei onnistunut kun koirat puskivat itselleen tilaa sydämmestäni. Vuoden 2008 alkukesästä olimme mökillä. Oli ilta ja istuimme kaikki sisällä kuka mitäkin tehden, sitten kaivoin suuren kirjastosta lainaamani koirakirjan esille ja aloin selailla tätä. Kysyin melkeimpä vitsillä muulta perheeltä, että: "koska meille tulee koira?". Isäni innostui kanssani sitten ajatuksesta, että meille muuttaisi koira. Selasimme koirakirjaa innolla ja tutkimme meille sopivia rotuja, lopulta meillä oli kolme vaihtoehtoa; shiba, bordercollie ja suomenlapinkoira, suomenlapinkoira oli ehdoton ykkönen. Olin juuri hakenut rotua jonka kanssa voisi harrastaa kaikkea; näyttelyitä, tokoa, palveluskoira-lajeja ja muuten vaan kaikkea hauskaa. Niimpä rupesimme haalimaan lisää tietoa tästä rodusta ja mahdollisista pentueista. Olimme jo kuukausia tuijottaneet lappalaiskoirat ry'n listaa, mutta kaikki pentueet olivat kaukana, sitten kerran huomasin, että Lahdessa oli syntynyt pentue ja innostuimme suunnattomasti, tutkin monta tuntia sukutaulua ja pentueen taustoja, ja minulle selvisi, että Joikun isän isä on ihana Lecibsin Kultakuono, joka on suomen käyttövalio ja muotovalio, lisäksi Joikun taustalta löytyi pitkä lista upeita koiria. Halusimme narttupentua ja pentueessa niitä oli 2, valitsin pennun numero 5, eli Sade, sillä tämä oli isompi. Menimme katsomaan pentuja ensimmäistä kertaa 27.12.-08 ja päädyimme varaamaan SadeJoikun. Kävimme viikottain katsomassa pentua, jotta tämä tottuisi meihin, ja muutto uuteen kotiin ei olisi niin suuri ja pelottava asia pienelle pennulle.
Joiku on..
..luonteeltaan riehakas, välillä kovapäinen, mutta tottelevainen koira. Joiku ei arkaile tehdessään toisiin koiriin tuttavuutta ja tämä usein johtaa murahteluun. Joiku on todella ystävällinen ja antaa kaikkien silitä ja rapsutta itseään. Joiku on älykäs ja nopea oppinen, mutta opittuaan jotain, unohtaa asian nopeasti ja muistaa sen taas jonkin ajan kuluttua, jolloin menee hyvin, tällä tavalla kävi esimerkiksi sivulle menon kanssa. Joiku on suuri ja mahdottoman ihana koira pienessä sopivan kokoisessa paketissa. Joiku ei ole iso sohvan valtaaja, vain neljännesosan valtaaja. Joiku tykkää kovasti veto- ja hakuleikeistä, mutta yleensä pian menee leikin into ja Joiku siirtyy pureskelemaan keppiä.
